Perthista Adelaideen

Hyvaa iltapaivaa, taalla Melbourne. Reissuun on siis Heidin kanssa paasty! Mulla oli Perthissa aikaa noin pari viikkoa ennen matkaan lahtoa, jotta saadaan organisoitua itsemme reissua varten ja tamahan alkoi autonhankinnasta. Sopivan hintaiset pakut oli sen verran himoittua kamaa etta aika nopeasti menivat pois markkinoilta, mutta viimein sopiva loytyi: ja vielapa ihan nurkan takaa! Nythan on kyseessa mun eka auto ikina eli en oikeastaan kauhean paljon voi Suomeen verrata auton ostoprosessia, mutta sen verran tiedan etta aika paljon halvemmalla saa kaytetyn taalla pain maailmaa. Me maksettiin hyvakuntoisesta (tosin vanhahkosta, vm 95) Ford Econovanista alle kolme tonnia, euroissa noin 2000e. Taalla on niin paljon backpackereita, etta myynnissa on paljon jo asuntoautoksi muutettuja pakuja, mutta taa meidan oli ihan tyhja ja tehtiin itse sisalto sinne. Vanha ikean sangynruno muuntautui sopivan kokoiseksi meidan biiliin, ikea-linjalla jatkettiin kun haettiin sielta laatikoita sangyn alle sailytystilan maksimointia varten. Autonoston jalkeen sain puhelimessa hankittua vakuutuksen ja taalla saa myos RAC jasenyyden kohtalaiseen hintaan. RAC:n roadside assistance on siis tavallaan ylimaarainen vakuutus pikkuongelmia varten. Hinta on kohtuullinen, sadalla eurolla vuodessa voidaan milloin tahansa soittaa ihminen paikalle jos ollaan jaaty tienvarteen. Jasenyyteen kuuluu mm. hinaus max 100km, he saa auton kayntiin jos ollaan tosiaan jaaty tienposkeen ja kalleimpaan jasenyysluokkaan kuuluu myos lisabensa jos sekin nyt on sattunut loppumaan. Mehan ollaan jo tata tarvittu kun eras Pekkasen tyttarista unohti ikean parkkipaikalla valot paalle. Akku meni tyhjaksi, mutta saatiin rac paikalle starttaamaan auto uudestaan. Auton nimi on Ritva, ja Ritva on jo rakas perheenjasen!

Ritva eesta

Ritva takaa

Meidan alkuperaisen suunnitelman mukaanhan meidan piti ottaa juna Adelaideen ja sielta sitten aloittaa roadtrip. Mutta sittenhan kavi niin, etta enaa ei ollut ollenkaan saatavilla junalippuja nain suurille autoille ennen joulua. Tasta me hurmioituneet autonomistajat ei kuitenkaan hatkahdetty, vaan tehtiin paatos et lahtopaivaa ei siirreta ja ajetaan auto itse Adelaideen. Reitti onkin klassinen road trip tie: Perthista Adelaideen on noin 3000 km ja siihen valiin jaa Nullarbor mika on aavikko keskella Australiaa. Taalla "crossing the Nullarbor" on kasite ja se tehdaan kokemuksen takia. Sita varten tulee olla hyvin varustautunut. Meidan varusteisiin kuului 15 l ylimaaraista bensaa, kanisteri oljya, kanisteri jaahdytysnestetta, varaosia autoon, n. 70 l juomavetta, paljon tolkkiruokaa, olutta ja viinia. Me yritettiin pitaa paljon tolkkiruokaa mukana luonnollisesti sen sailyvyyden takia (me ei hankittu minijaakaappia mita monet pitaa mukana) ja myos osavaltioiden ylitysten takia: moni varmaan on kuullut etta Australia on tarkka luonnostaan eika tanne saa tuoda mukanaan ruoka-aineita muista maista, ellei ne ole erittain kasiteltyja, kuten karkit on viela sallittua mutta tuoreet ruoka-aineet ehdottomasti kiellettyja. Tama patee myos osavaltioiden rajoilla. Lansi-Australian jalkeen oli rajatarkistuspiste, missa osavaltioon tulijoilta tarkastetaan hedelma ja vihannestilanne. Hassua kylla, tuo tarkastuspiste oli 490 km paassa rajasta Etela-Australian puolella.

Lisabensakin on aika must juttu. Kun matkustaa lapi paahtavan autiomaan, et todellakaan halua jaada tien poskeen odottamaan seuraavaa autoa jolla mahdollisesti on bensaa mukana vain siksi koska et tankannut edellisella asemalla. Kavelemaan on turha lahtea silla seuraavalle huoltamolle voi olla helposti yli 100 km matka, 40 asteen kuumuudessa se voi olla aika kohtalokas matka. Varjoa ei ole missaan. Matkalla kuitenkin kohdattiin nuori poika tien poskessa vilkuttamassa. Hanella oli useampikin jerrykannu perakontissa, mutta oli jo aikaa sitten ne kaikki tyhjentanyt autoonsa ja menovesi oli paassyt loppumaan. Me sitten luovutettiin hanelle sen verran omistamme etta paasi huoltoasemalle tankkaamaan. Myos vesi on tuolla main sen verran arvokasta, etta poika ehdotti vaihtokaupaksi isoa vesipulloa, tasta tosin kieltaydyttiin kohteliaasti, olihan meilla varustukset jo kunnossa. Petroolikin maksaa 50senttia litralta enemman kuin tiheammin asutuilla alueilla.

Huoltoasema Nullarborilla

Kaikista varotoimenpiteista ja varoitteluista huolimatta Nullarborin ylitys kavi kivuttomasti! Oltiin tietoisia riskeista, ei koskaan paastetty bensatankkia alle puolen valin eli kaytannossa tankattiin jokaisella huoltoasemalla, pidettiin taukoja etta Ritva vahan jaahtyy, samoin reissaajat (Ritvassa ei oo ilmastointia) ja kuskia vaihdettiin aina kun toinen vasyi ajamiseen niin kaikki sujui erinomaisesti! Tuo vesimaara (arviolta 70 litraa) oli juuri sopiva, Adelaideen paastyamme meilla oli enaa 20 litraa jaljella eli jos jotain olisikin sattunut, silla oltais pari paivaa selvitty.

Autossa oli sen verran lammin etta suomalaiset karkit paasi sulamaan!

Mutta te varmaan haluatte tietaa enemman itse matkasta. Meidan ensimmainen pysahdys Perthin jalkeen oli Hydenin lahella, viime kerralla jai Wave rock nakematta ja nyt kaytiin katsastamassa tamakin ihme. Australia on taynna ihmeellisen muotoisia kivia tai muita luonnonihmeita mitka selkeasti muistuttaa jotain meille muualta tunnettua asiaa ("virtahevon haukotus", "pirun kuulat" jne), ja Wave rock onkin ihan surffiaallon muotoinen, 15m korkea 110m pitka kivi. Kiva nahda, ei kannata ehka varta vasten ajaa sita katsomaan (n.400 km Perthista) mutta jos on matkan varrella niin toki ihmettelyn arvoinen kivi. Sielta jatkoimme Kalgoorliehen missa teimme loput hankinnat Nullarboria varten. "Kal" on viimeinen iso kaupunki ennen Adelaidea ja kaytannossa viimeinen mahdollisuus taydentaa ruoka- ja vesivarantoja. Ilmaista vetta on vaikea loytaa tuolta alueelta, Australia kun karsii vuosittain kuivuudesta etenkin tuolla alueella, joten lahes ainoa vaihtoehto tuolla pain oli ostaa kanistereita ja pulloja vetta. Todettiin myos etta ison kylmalaukun hankinta tuli tarpeeseen, vesi menee autossa niin kuumaksi, etta tuntuu fiksulta ostaa muutamalla dollarilla pussi jaita, tayttaa "esky" eli jaalaukku silla ja pistaa sisaan niin paljon vesipulloja (ja olutta) kuin sinne mahtuu.

Vihdoin Kalgoorlien jalkeen oltiin Norsemanissa mista Eyre highway alkaa ja varsinainen seikkailu, taman varrella on Nullarbor plain. Matka on suomeksi sanottuna helvetin pitka. Meilla kesti viikko Perthista Adelaideen, tosin tehtiin pari pitempaa pysahdysta ja alku oli hitaampaa, mutta useana paivana ajettiin jopa 700 km. Nyt siella joku sitten tirskahtelee etta kyllahan tuota Lappiinkin ajaa etelasta paivassa, mutta taalla se juttu vaan on sellainen etta a) meidan auto meinasi ylikuumentua pitkista matkoista ja kuumuudesta johtuen, valilla lisattiin kahdesti paivassa jaahdytysnestetta ja b) tuolla ei oo mitaan asiaa tammosen tavallisen reissarin ajaa muuta kuin paivanvalossa. Siita muistutuksena on tienvarsilla kuolleita kenguruita ja vompatteja seka silloin talloin jopa autonromuja. Kenguruvaara Australian teilla on paljon suurempi kuin Suomessa hirvivaara, kengut ja muut paikalliset elaimet on erittain aktiivisia ilta- ja aamuhamaran aikaan seka yolla, etenkin kenguruita nakee kaytannossa aina jos iltasella ajelee harvaan asutulla seudulla. Kaikille niihin osuminen ei ole niin iso juttu kuin meidan Ritvalle, meilta puuttuu edessa puskuri mika vahan pehmentaisi osumaa ja asia erikseen on teilla kulkevat road trainit, mitka sitten painaa jopa lapi yon. Road traineiksi kutsutaan pitkia rekkoja jotka kulkee hyvinkin paljon tata valia. Naa rekat on niin isoja, etta meidan paku heilui tuulessa kun ne meita ohittelivat. Kuskit ajaa kovaa, rekat on helposti jopa 50 m pitkia ja korkeuttakin on paljon enemman kuin suomalaisella perusrekalla.

Tietkin on aika suoria

Pahoittelen etukateen, etta seuraavasta asiasta minulla ei ole kuvaa. Oltiin ajeltu muutama paiva, edettu jokunen kilometri, ajeltiin suoraa tieta keskella ei mitaan ja meita kohtasi ihmeellinen naky. Tienposkessa nakyi Stormtrooper tyontamassa vaunuja. Kylla. Nuori mies, parikymmenta ja risat, oli vailla toita ja tekemista ja paatti lahtea Perthista Sydneyyn. Koska rahaa ei juuri ollut, mutta aikaa sitakin enemman, han paatti kavella sinne. Ja kerran kun sinne kavelee, niin voisipa samalla kerata rahaa hyvantekevaisyytta varten (muistaakseni lastensairaaloille) ja tehda se siten, etta ihmiset saa asiasta ees parit naurut, joten han suojasi itsensa stormtrooperin asulla. Hapeakseni tunnustan, etta oli vauhti paalla autossa enka tohtinut pysayttaa tien varteen, olisihan tuosta nyt kuva pitanyt ottaa ja miesta moikata! Tuolta herran voi kuitenkin nahda:
http://www.google.com.au/imgres?q=guy+crossing+the+nullarbor+stormtrooper&um=1&hl=en&client=firefox-a&sa=N&rls=org.mozilla:en-US:official&tbm=isch&tbnid=pqMH6IaAMl4UlM:&imgrefurl=http://www.facepunch.com/threads/1107776&docid=5V2JZcJFyKhn1M&imgurl=http://i.dailymail.co.uk/i/pix/2011/07/15/article-0-0D05EE7000000578-853_634x392.jpg&w=634&h=392&ei=r67lTqKFPObDmQXKhamWBQ&zoom=1&iact=rc&dur=555&sig=104927139210853204488&page=1&tbnh=106&tbnw=172&start=0&ndsp=9&ved=1t:429,r:1,s:0&tx=63&ty=71&biw=1024&bih=497

Tuolla kun ajelee keskella ei mitaan pakun kanssa 40 asteen kuumuudessa 3000km ja kun siina kestaa se viikko niin valilla tekee mieli suihkuun. Mutta kun ajaa siella keskella ei mitaan niin suihkua on melko vaikea loytaa. Too much information? Ei se mitaan. Meidan olo oli jokseenkin nihkea kun paasimme Adelaideen ja Nullarborin ylityksen mahtava paatos oli Aquatic Centre kaupungissa, uimahalli! Kun Kalgoorliessa maksettiin $3,30 pelkasta suihkusta julkisen vessan lahella, Adelaidessa maksettiin $7,50 koko paivasta uimahallissa lilluen. Kaiken huipuksi paasin ensimmaista kertaa Suomesta lahdon jalkeen saunaan. Voitte kuvitella miten hyvalta tuo paiva tuntui hikisen autoviikon jalkeen ja ei koyhaa reissaria haitannut tuosta ilosta muutama dollari maksaa! Paastiin puhtaalta poydalta jatkamaan matkaa eteenpain.