Luopuminen kodista ja tavaroista

Edessä viimeinen viikonloppu omassa kodissa sellaisena kun sen olen tottunut näkemään. Maananta alkaa pakkaaminen. Seuraavaksi muutamia juttuja, joita jään koidista mahdollisesti reissussa kaipaamaan. Voin sitten synkkinä hetkinä (jolloin reppureissaajan materiaton elämä mastuu puulta) käpertyä nettikahvilassa monitorin syleilyyn ja muistella omaa kotia ja omia rakkaita tavaroita.


Meidän jääkaapin ovi. Se on päällystetty ystävien lähettämillä korteilla. Löytyy paljon tissiä ja persettä. Tai no oikeastaan vaan persettä. Ei voi kun tulla hyvälle tuulelle.


Mun muumimuki! Mulla on ollu tää muumimuki jo ennen kuin muumimukeista tuli muumimukeja. Monet hetket se on viettänyt kanssani. Ja niille, jotka ei vielä tiedä: SE ON YLI KYMMENEN VUOTTA VANHA!


Kisumisu, se ihana läppäri! Tiemme erkanevat 11.11. jolloin luovutan sinut äiskän hellään hoivaan. Pääset näyttämään useita jaksoja Tuuria ja Maajussille Morsianta. Niin, mää tiedän, ettei ne oo yhtä kivoja kun Dietit Vaihtoon ja Facebookin jatkuva päivittäminen ja töllöttäminen.


Monet laiskat hetket on vietetty tällä sohvalla. Lököpökät on must.


Ja vessan peilikaappi! Ja se, miten Eerolla menee joka päivä hermot, kun jätän sen oven auki.


Täällä on kyllä ollut ihanaa asustella viimeiset neljä vuotta. Tämä on meidän ensimmäinen yhteinen oma koti. Kesällä fiilis on kuin jossain ulkomailla. Siistiä.


Ja tosiaan ne kaikki herkulliset, ihanat ja hauskat hetket mitä tämä koti on nähnyt!


"Kuvittelin ennen tarvitsevani hirveän määrän tavaraa pystyäkseni elämään onnellista elämää. On valtavan vapauttavaa huomata, miten yksinkertaisista asioista voi tulla onnelliseksi ja miten vähällä lopulta tulee toimeen; hyvä ja onnellinen elämä ei vaadi (juuri) mitään tavaroita. Oli myös äärimmäisen avartavaa viettää pidempi aika poissa median äärestä, joka ehdollistaa taitavasti onnellisuuden ja materian"

Odotan jo innolla sitä, että omistan vain sen, minkä jaksan rinkassani kantaa.