Se toinen puoli

Tänään on keskiviikko, itse asiassa ollaan jo torstain puolella. Se tarkoittaa sitä, että jäljellä on käytännössä enää viikonloppu ennen Dubliniin lähtöä. Minua jännittää tosi paljon. Oon uneksinut lähes joka yö reissusta ja minua kutittaa. En ole pakannut enkä koepakannut. Kirjoitin listaa asioista mitä aion ottaa mukaan - viikko sitten ja pääsin puoleen väliin. Teoriassa. Matkavakuutuksen minäkin sentään hain. Nyt olen vakuutettu 2012 huhtikuun loppuun sairauksien ja onnettomuuksien (myös surffisellaisten) varalta.

Rehellisesti voin tunnustaa, että välillä epäusko koko matkaa kohtaan vaivaa. Onko tässä mitään järkeä: irtisanoin kämppäni ja vakituisen työpaikkani (josta tosin oon ollut lomautettuna jo puoli vuotta), kieltäydyin työpaikasta, jätän ystäväni ja perheeni Suomeen erittäin epävarman tulevaisuuden takia, tienaten rahaa kuppiloissa ja farmeilla. Rahaa en ole pystynyt säästämään niin paljon kuin matkatoverini ja mistä sitä tietää miten varmoja duunit Ausseissa on. Tämän kaiken lisäksi tulen väistämättä toisinaan olemaan se kolmas pyörä. Mulla ei tuu olemaan omaa huonetta tod näk ainakaan vuoteen, tuun olemaan LAURAN JA EERON kanssa samoissa tiloissa lähes koko ajan! Mähän totuin asumaan yksin kaksiossani, tosin 3kk Juhan olkkarissa antoi esimakua tulevasta... Minulla on menolippu ja mitä jos rahat loppuu ennen paluulipun ostoa? Elämäni täällä Suomessa on tällä hetkellä laatikoissa ympäri Suomea ja minulla tulee olemaan ikävä teitä kaikkia. Kurkkua on kuristanut joka kerta, kun olen joutunut hyvästelemään ja pahin on edessä. Ja tässä vasta osa lähtöön liittyvistä ahdistavista asioista.

Mutta toisaalta en malta odottaa auringonpaistetta ja rentoa elämää mikä minua tuolla odottaa. Tänään oon käynyt ulkona ja siellä oli vastassa peruslokakuinen sää. Sadetta ja kylmää ja illalla aivan ahdistavan pimeää, tietäen että se pimeä aika pitenee päivä päivältä. Tämän takia me lähdemme. Pakko se on luopua että voi saada. Meitä odottaa lämpö, aurinko, rannat, päiväbudjetin viimeisillä senteillä ostettu Ted's (olut), rakkaat ystävät, vompatit, outback ja ne parhaat jutut: paikat ja ihmiset mistä me ei vielä tiedetä mitään ja ne pienet asiat mihin tyytyy, kun ei ole varaa muuhunkaan ja mistä lopulta tulee niitä Meidän Juttuja. Me ollaan kolme Nuuskamuikkusta, joiden pitää päästä etelään talveksi. Ja oikeasti tiedän, että me tullaan kyllä pärjäämään. Keskenämme ja maailman kanssa. Oon ylpeä meistä, että uskalletaan tehdä se, mistä muut haaveilee. Epätieto kaikesta on pelottavaa, mutta onhan se aika helvetin kutkuttavaa kun ei tiedä käydäänkö Australian jälkeen Balilla vai Tongalla vaiko vaan Malesiassa.

Ja kyllä, minä haluan nähdä vesinokkaeläimen.