Viela kerran Northcliffe ja sitten niita matkasuunnitelmia

Hyvaa paivaa, taalla Perth.

Palasin viime lauantaina Northcliffesta Perthiin. Lopulta nelja kuukautta kesti tama kolmen kuukauden farmityo. Lahto oli hieman haikea taytyy myontaa. Meidan vanhasta farmitalosta tuli sitten kuitenkin koti. Ennen Northcliffen jattamista nautin iltaisin viimeisista upeista auringonlaskuista ja raikkaasta maalaisilmasta, jossa haistoi aavistuksen lehman kakkosta. Mutta aika aikaa kutakin ja lypsyhommat on nyt talta kertaa ohi. Viisumikin minulle myonnettiin vaikka hakemisprosessissa oli hieman jannityselementtia mukana. Sain viisumin myontamista varten vaadittavan todistuksen tyoskentelysta farmilla 3 paivaa ennen ensimmaisen viisumin umpeutumista! Lievassa paniikissa taytin onlinessa hakemuksen, josta jai sitten uupumaan elektroniset dokumentit. Mutta ei hataa, vajaan viikon kuluessa viisumi minulle kuitenkin myonnettiin ja olen oikeutettu toiseen vuoteen Australiassa. En kuitenkaan ole ollut missaan vaiheessa taalla laittomasti vaikka tuo matematiikka ei ihan tasmaa, tuolle "viisumittomalle" ajalle paatosta odottaessa myonnetaan valiaikainen viisumi, kunhan olen hakenut toista viisumia ensimmaisen viela ollessa voimassa ei ole hataa vaikka paatoksen saaminen hieman venyisi.

Northcliffesta voisin kertoa viela jotain. Tana aikana mita siella vietin illat meni paaasiassa kotona tv:n parissa, siis ne pari tuntia iltalypsyn ja unille menon valissa. Pari poikkeusta tahan tosin oli ja haluan kertoa teille Cabaret-tilaisuudesta. Northcliffen koulun johtokunta jarjesti varainkeruutilaisuuden paikalliselle ala-asteelle, tama ei siis ollut sen enempaa tai vahempaa kuin The Cabaret. Kyseessa oli aikuisten lauantai-ilta, johon lippu maksoi 30 dollaria ja tahan kuului kolmen ruokalajin illallinen, paikallisia esiintyjia, suljettua huutokauppaa, arvontoja ja paras hattu -kilpailu. Ohjelma oli paaasiassa musiikkipainotteista, loistavia muusikkoja ja perus pikkukylan bandeja viihdytti yleisoa joka illan loppua kohti intoutui tanssimaan hurmiollisesti lavan edessa. Kamppikseni kertoi minulle hetkea aiemmin etta "tiedathan kun joka keikalla on se hippi joka heiluu hurmiossa lavan edessa vaikka kukaan muu ei tanssi? no, northcliffessa jokainen on se hippi." Tosiaan, kaikki tuntuivat leijailevan tanssilattialla erittain onnellisena! Mielesti tama tilaisuus oli kaiken kaikkiaan nerokas idea, lasten vanhemmat paasee biletunnelmaan kaupungintalolla, mahat tayteen (suurin osa oli kasittaakseni lahjoituksia, Bannister Downs oli nakyvasti tuotteilla mukana, omistajilla tosiaan on 4 kouluikaista lasta), erittain hauskan illan ja lapset hyotyy kun koulu saa kerattya tasta tapahtumasta todennakoisesti aika hyvat rahat. Esiintyjiin kuului myos intialaista tikku- seka bollywoodtanssia mita oli mielenkiintoista nahda vaikka esiintyjat toki olivat amatooreja.

Toinen isompi tapahtuma missa olin osallisena sijoittui Perthiin. Perthissa jarjestettaan vuosittain Royal Show missa on esilla tuottajia ja missa promotaan paikallista yrittajyytta ja maataloutta. Show oli kuitenkin enemman kuin messut, taa oli selkeasti koko perheen tapahtuma missa oli paikalla esiintyjia, huvipuistolaitteita, festarikojuja, peleja ym ym. Miksi mina olin paikalla johtui siita, etta Bannister Downsilla oli showssa standi missa esiteltiin meidan tuotteita. Olin kolmena paivana kaatamassa janoisille showkavijoille mango smoothieta, suklaamaitoa seka jaakahvia ja markkinoimassa yritysta. Kokemus oli kaikin puolin positiivinen, ihmisille jai hyva kuva tilasta ja tuotteista, ja minun ei taatusti olisi tullut tutustuttua tahan tapahtumaan ellen olisi ollut paikalla toissa. Kavin katsomassa kissataloa, lampaanpaimennus naytoksia lammaskoirilla, lampaankeritsemiskisaa, maistelemassa herkkutuotteita, ihmettelemassa upeita kakkuja ym ym!

Northcliffe itsessaan on hyvin erikoinen, kahtiajakautunut pieni taajama. Jos sinne jaisi asumaan vakituisesti, ihmiset haluaisivat tietaa kenen riveissa seisot: kaytannossa oletko rehti tyolainen vai hippi. Aiemmin Northcliffe on jakautunut viela selkeammin kahtia kun siella oli mylly, tuolloin oli kaytannossa joko myllyn tyontekijat tai myllya vastustavat (jotka kaytannossa oli hippeja). Ei niin kauan aikaa sitten, vuosikymmen, pari taaksepain, myllya vastaan jarjestettiin paljon mielenosoituksia, jotka oli sen verran kiihkeita etta osa vastustajista asui puussa tai kahlitsi itsensa tyokoneisiin kiinni. Miksi paikalla oli paljon vastustajia, johtui alueen ainutlaatuisista metsista. Kaikki maailman karrimetsista on nimenomaan talla alueella, Lansi-Australian etelakarjessa, Northcliffen ymparilla. Mylly kaatoi ymparilta valtavia alueita sileaksi puista, suuri osa tasta arvokkaasta metsasta meni hakkeeksi!! Ongelma on, etta karri ei kasva yhta nopeasti kuin vaikka meidan manty, puut on valtavia, maailman korkeimpia puita jotka voivat yltaa jopa 90 metrin korkeuteen, mutta niilla kestaa jopa satoja vuosia kasvaa niin suuriksi. Lopulta puiden hakkuut kuitenkin loppuivat, kenties osittain mielenosoitusten ansiosta, ja nyt alueen metsat on paaasiassa suojeltua kansallispuistoaluetta, niista ehka isoimpana D'Entrecasteaux National Park mika on hyvin vaikuttava naky. Suurin osa on kuitenkin viety ja tilalla on suuria laitumia minka keskella minakin asuin.

Iso osa Northcliffen asukkaista siis rakastaa luontoa ja on ylpea siita minka keskella he asuvat, monet onkin valinneet Northcliffen kodikseen elamantavan takia. Elama on hyvin leppoista ja rauhaisaa luonnon keskella, toita tehdaan sen verran etta parjaa taloudellisesti mika saattaa olla muutama paiva viikossa, jos jaksaa. Kuta kuinkin kaikilla on oma iso puutarha ja monet haluavat olla mahdollisimman omavaraisia. Taloihin ei valttamatta ole "jaksettu" rakentaa suihkua, katsotaan sitten kun huvittaa. Tama on siis sita hipimpaa vaestoa. Nykyisin enaa ei myllyn tyontekijoita ole, mutta talla hetkella farmarit on sitten sita ns. kunnollisempaa kansaa, joka tekee toita, loistavana esimerkkina minun esimieheni Daubneyn pariskunta. He onkin paikan suurin tyollistaja ja monelle ihanteellinen tyopaikka, toita ei tarvitse tehda liian paljon ja vapaapaiva on helppo saada kun farmin keskella on talo missa asuu backpackereita jotka mielellaan ottavat lisatunteja....

Nyt tosiaan on vuorossa Perth seuraavaksi noin parin viikon ajaksi. Taalla on tarkoitus ostaa auto, jolla paasen toisen suomalaisen tyton, Heidin, kanssa matkustelemaan enemman. Tanaan kayn katsomassa yhta pakua, toivottavasti tarppaa sen suhteen!

Meidan matka alkaa auton oston jalkeen junamatkalla Adelaideen. Juna puksuttaa pari paivaa ennen kuin paastaan etelaaustraliaan. Sielta lahdetaan sitten oman auton kanssa mahdollisimman pian kohti Melbournea, tarkoitus on kokea Great Ocean Road noin viikossa, halutaan aikaa haistella kukkasia ja nauttia auringonlaskuista. Melbournesta otetaan lautta kohti Tasmaniaa missa on myos suunnitelmana viettaa viikko, kierrella tata saarta mita mainostetaan "a world apart, not a world away". Mini-Uusi-Seelanti, mini-Australia, eri ihmiset kuvailee paikkaa eri tavoin, kerron oman mielipiteeni kunhan olen taman kokenut. Ja kylla rakkaat veljeni, siella on vesinokkaelaimia enka Tasmaniasta lahde ennen kuin sellaisen olen bongannut! Tasmaniasta lautta Melbourneen josta pyrahdamme Sydneyyn ja sielta sitten jatkamme legendaarista backpacker reittia kohti Brisbanea, fiiliksen mukaan rauhallisesti itarannikkoa pitkin.