Hyvaa iltapaivaa rakkaat lukijat, taalla Northcliffe, 12C, aurinkoista ja vesisateita.
Elama farmilla lahti alkuihmetyksen jalkeen loistavasti liikenteeseen. Mina aloin nauttimaan hiljaisista illoista kodissa takkatulen aaressa, noin viikko meni ettei enaa pelottanut kotona. Olen astetta aikuisempi. Melkein pari viikkoa asuin yksin talossa kunnes sain ensimmaisen kamppiksen, irlantilaisen 19 vuotiaan pojan. Han on taalla samoista syista kuin mina eli toisen viisumin varmistamisen takia 3 kk. Noin viikko pari asuttiin hanen kanssa kaksin, kunnes saatiin kolmas henkilo taloon, 28 vuotias australialainen juustontekija. Tama miekkonen onkin pysyvampi asukki. Meidan yhteiselo menee oikein mukavasti, etenkin tuon ikatoverin kanssa juttu luistaa loistavasti. Valilla on toki turhautumista ja ongelmia kun joku ei tee kotitoita niinkuin muut, mutta ne on naita tyypillisia kamppisongelmia.
Ma sain lypsamisen ja tehdastyon lisaksi erittain mieluisan velvollisuuden: vasikoiden ruokkimisen. Taalla on satakunta pikkuvasikkaa talla hetkella. Aluksi ruokinta tapahtui manuaalisesti: maito kahteen isoon juoma-astiaan, 18 vauvelia kerralla syomaan. Parin viikon jalkeen homma helpottui huomattavasti kun saatiin uusi ruokinta-automaatti. Insinoorin sydanta lammittaa kayttaa automatiikkaa tassa hommassa, nyt voin katsoa tietokoneelta kuinka paljon kukin on syonyt! Mutta alkaa huoliko, vasikat ei jaa vaille rakkautta. Edelleen kuljen heidan joukossaan, rapsutan ja etsin sairaat ja heikot, laakitsen ja pulloruokin jos on tarpeen. Kyyneliltakaan en ole valttynyt kun edellisena paivana pulloruokittu heikossa kunnossa oleva, hadin tuskin enaa imemaan pystyva vasikka loytyy aamulla menehtyneena pahnoilta. Ilmeisesti tan takia mun pomo haluaa et teen tata. Kun kamppis oli kommentoinut etta loppuukohan elinalta tyot ruokinta-automaatin myota, vastaus oli etta kylla tassa hommaa riittaa ja tiedathan millasia tytot on vauvaelainten kanssa, tanne tarvitaan joku joka valittaa vasikoista. Nyt nama hommat tosin vahenee kun tyota varsinaisesti hoitanut henkilo palasi kahden kuukauden matkalta, mutta edelleen saan olla apuna.
Saat on olleet melko rajuja. Taalla on siis talvi talla hetkella loppumaisillaan ja ollaan koettu talvimyrskyja, niista yksi kesti noin viikon putkeen. Vetta sataa kaatamalla, siis enemman kuin Suomen kaatamalla. Astetta isomman Esterin sielta. Valilla se kulkee viela vaakasuuntaan voimakkaiden tuulien ansiosta. Meidan talolle vievaa tieta kulkiessa saa valilla varoa isoja oksia (ennemminkin rankoja) ja pikkutulvia. Valilla pienemmat puut on kaatuneet alta pois. Taa seutu kun on kuuluisa valtavista karri-puista niin oksantynkaa riittaa. Voimakkaat tuulet myos on tarisyttaneet meidan taloa. Valilla on vitsailtu kamppisten kanssa etta heh heh, saa naha onko katto heratessa paan paalla, heh heh. No heh heh vaan, uutisista sitten nahtiin kun joltain oli tuuli vienyt katon, naytti vielapa olevan jonkun verran jykevamman nakoinen rakennus kuin taa meidan vanha tono. Toivotaan et 100km/h tuulet ei tee muuta kuin heiluttaa mokkia. Mutta talvi on nyt kaantymassa kevaaseen ja naiden kelien pitaisi olla taaksejaanytta aikaa, edelleen tosin ollaan saatu sateita.
Paivat on lahinna kuluneet tyon parissa, mutta olen paassyt myos rentoutumaan. Tyokaveri ehdotti kalastusreissua ja toki lahdin mukaan vaikken mikaan nuuskamuikkunen koskaan ole ollut. Ajettiin pikkuteita pitkin merenrannalle ja taa oli kunnon nelivetoajoa, hiekka oli teillakin sen verran pehmeaa, etta renkaista piti tyhjentaa ilmaa paremman "pidon" varmistamiseksi. Paikka oli ajomatkan arvoinen, autiota hiekkarantaa silmankantamattomiin ja meille loytyi pienen hakemisen jalkeen sopiva kalastuskohta. Ja nain se toimii merenrannalla: on turhaa lahtea heittelemaan virvelia missa tahansa kohtaa vaan pitaa etsia paikka, missa ranta on syvempi ja mihin on muodostunut allas. Mataliin vesiin nama fisut harvemmin tulee syomaan. Mina reippaana tyttona heitin ja uskokaa pois: lahes samoin tein tarppasi ja sain elamani ensimmaisen salmon troutin! Ma en oikein tieda mika taa on suomeksi, taalla he sanovat etta se on lohenpoikanen (aikuisesta sanovat salmon, nuoresta salmon trout mika sekin on melkoisen iso, aikuinen kun on helposti metrin mittainen) mutta sen liha oli valkoista. Mutta mita mina tiedan, muuta kuin etta sain yhteensa 3 naita veijareita seka silakan. Mahtava reissu, auringonlasku oli melkoisen taydellinen, mikas siina herkkukaloja vedellessa rannalle.
Viime viikon vaihteessa pidin kaksi vapaapaivaa ja kaytiin Denmarkissa, mihin ihastuttiin Lauran ja Eeron kanssa jo puoli vuotta aiemmin. Yovyttiin bed and breakfast paikassa koko puljun ainoina vieraina. Oli aika huippua kun joku laittoi ihanan aamiaisen vain meita varten ja sai vain rentoutua pois lehmanhajusta. Pihalla oli sammakkolampi missa minua ihastutti banjo sammakko. Muut kurnutti mutta banjo huuteli syvat "bonggg" aanet. Ehka olen aikuistunut, mutta nauratti joka kerta kun kuulin lammesta banjosampsan aantelya.
Tallaista tanne. Noin puolet takana ja samanmoiset edessa, toivotaan etta kelit pikkuhiljaa lampenee ja se kesa sielta alkaisi taas tulla.
