Jahas jahas, taalla sita ollaan takaisin Perthissa! Pari viikkoa tuota pyorahti tien paalla lounais-Australian suunnalla, kilometreja kertyi sellainen 3500. Meidan matkareitti oli erittain karkeasti sanottuna Perth, Mandurah, Yallingup, Margaret River, Denmark, Albany, Esperance, Kalgoorlie ja lopulta takaisin Perthiin. Laurahan tuosta reitista piirsikin kartan aiemmassa blogitekstissa.
https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiH3GAZWalknqHkL-PLhDwo1XaHdeGS5Sa_Y6A6_RfNgmx_FecXK0-7YnXfj8pOJXTVf5xO2FCiY9EuRfyPebIImaoDoemLFGCZl_w5WORanddJ3eLEeCeGcTOYH_cF6i6YLvk3rgN91MI/s1600/IMG_1077.JPG
Taydennysta reissusta tulee varmasti myohemmin, mutta ajattelin kirjoitella paallimmaisia fiiliksia ja muistoja. Ensinnakin taytyy todeta, etta tan parin viikon aikana oon nahnyt upeimpia paikkoja mita koskaan. Paallimmaisena mieleen jai Denmark missa rannat oli jotain ihan muuta. Vesi on turkoosia, ranta on valkoinen ja sen lisaksi rannan edustalla on hammentavia kivimuodostelmia mitka on todella vaikuttavan nakoisia. Oikeastaan etelarannikko oli taynna mahtavia valkoisia hiekkarantoja, jopa niin taynna etta ollessamme Esperancessa (mista loytyy Australian upeimpia biitseja) me alettiin olla niin taynna koko rantahommaa, etta ei suoraan sanottuna jaksanut enaa kiinnostaa. Enpa tiennyt etta nainkin voi kayda! Toki parissa viikossa sita jo turtuu. Fiilikseen vaikutti varmasti myos se, etta kelit eivat olleet parhaimpia rannalla oleskelua varten. Mita etelampaan mentiin sita koleampaa oli. Yot saatto menna tosi kylmiksi ja paivallakin oli usein pilvista, tuulista ja sateista.
Matka tosin ei ollut pelkkaa biitsia vaan valiin mahtui myos vaikuttavia metsia ja outbackia eli aussilaista autiomaata. Meidan viimeinen kaupunki ennen Perthia Kalgoorlie ehka jatti erikoisimmat fiilikset. Se sijaitsee n 600 km Perthista kohti autiomaata eli itaa. Taa on vanha kaivoskaupunki, siella on edelleen kultakaivoksia ja lonely planet mainostaa paikkaa wild west tyyppisena paikkana. On siella tietynlaista villin lannen fiilista, etenkin illalla, mutta kyllahan tuo opaskirja hieman asiaa liioitteli. Kalista loydettiin baareja joissa tarjoilijana toimii skimpiet. He on siis vahapukeisia naisia, joko tissit paljaana taikka alus- tai muuten vihjailevissa vaatteissa myymassa olutta mainareille. Ja naita oli Kalgoorlie taynna, mentiin ensimmaiseen baariin paakadun varrella, astuttiin sisaan lankkarityylisista ovista saluunaan ja siella oli skimpiet vastassa. Lauran kanssa oltiin suurin piirtein puolet koko paikan naisasiakkaista vaikka baari oli suht taynna. Loydettiin toki ihan normaalimeininkiakin, niin normaalia kuin se Kalissa voi olla. Sen lisaksi kaupungista loytyi aavekaupunki, Kanowna. Niita on ilmeisesti jonkin verran tuolla suunnilla mut taa oli helpoimmin lahestyttavissa. Kanownassa oli viela v. 1905 asukasluku 12000, mutta talla hetkella siita ei ole jaljella muuta kuin vanhoja hiekkateita ja opaskyltteja seka vanha hautausmaa. Tuolloin kulta oli nro 1 ja vanha hautausmaa oli siirretty suuren kultaesiintyman tielta toiseen paikkaan, muutama kivi vain oli jaljella ja kaivettua maata. Kylmat vareet kulki selkapiita myoten kun tallusteltiin paikan paalla. Sen lisaksi nahtiin ihan oikeata kaivostoimintaa. Kaytiin nakoalapaikalla katsomassa avolouhosta mista kaivettiin kultaa ja oltiin kaikki tosi vaikuttuneita, en osannut odottaa niin kasittamatonta kuoppaa keskella ei mitaan. Kun ylhaalta tahyiltiin, monsterirekat jotka kantaa 60 000 kg kuormia kauhassaan naytti leikkiautoilta meidan nakokulmasta.
Tan kahden viikon aikana meidan yopaikat loytyi kansallispuistoista, muutaman kerran leirintaalueelta ja jopa epamaaraisista pusikoista. Meilla oli teltta lainassa missa paaasiassa yovyttiin, tosin muutama yo meni erittain epamukavasti vuokra-autossa. Me ei siis hankittu campervania vaan Corolla joka oli aariaan myoten taynna kamaa. Eero hoiti paaasiassa ajamisen, mutta ajoinpa minakin pienen etapin. Hyvin hammentavaa ajaa autoa vaaralla puolella tieta, jopa vilkku oli vaarassa paikassa. Henkilovahingoilta kuitenkin valtyttiin (just ja just), todennakoisesti siksi, etta mun ajo-osuus oli suoraa tieta keskella ei mitaan.
Luonto antoi meille maisemien lisaksi paljon muutakin ihmeteltavaa. Sita jotenkin luulee, etta kenguruvaara on taalla maanteilla samanlainen kuin hirvivaara Suomessa. NOT! Kenguja naki tienvarsilla kaytannossa joka paiva ja niita ihan oikeasti saa varoa. Sen takia me ei oikeastaan ikina ajettu pimean aikaan. Opittiin se ekana iltana. Meilla ei viela ollut yopaikkaa valmiiksi katsottuna ja lahdettiin iltahamarissa ajelemaan kohti Preston Beachia. Muutama kilsa ennen maaranpaata tuli akkijarrutus kun huomattiin kenguru ylittamassa tieta. Hidastettiin vauhtia ja huomattiin kenguja kymmennittain tien varrella varmaan parin kilsan matkan ajan! Silloin tosiaan opittiin, etta pimealla ei tosiaankaan kannata ajella, riski joutua kengurukolariin on tosi iso varhain aamulla ja iltahamarilla. Kengurut on siita huolimatta meidan kavereita, luonnonpuistossa yopyessa niita loikki leirintaan. Esperancen lahella olevassa luonnonpuistossa, Cape Le Grandissa rapsuteltiin vauvakengua joka oli aipan kanssa tullut hengailemaan keittion lahelle. Pusi pusi, kengut on kavereita!
Minun kannalta erikoisin luonnonihme oli sopo lintu. Kylla! Meidan ensimmaisessa luonnonpuistossa jossa yovyttiin lenteli kirkkaan sinisia pienia lintuja, kuin suoraan Disneyn piirretysta! Ei tippaakaan pelottava tai ahdistava, kovin sopo pikku sirkuttaja, tsirp tsirp vaan sillekin.
Ausseissa road trippailusta viela sen verran etta se on kerta kaikkiaan ihanan helppoa! Me ei ostettu mitaan kunnon tiekarttaa vaan parjattiin tosi pitkalle visitor centereista eli paikallisista turisti-infoista saaduista ilmaisista kartoista. Naita paikkoja loytyi lahes joka kaupungista ja sielta saatiin aina hyvat vinkit eteenpain. Loppumatkasta tosin ei enaa saatu tarpeeksi kattavia karttoja, mutta lonely planet Australia piti meidat kartalla. Sielta loytyi sen verran hyvat tiekartat, etta ei tarvinnut juuri huolehtia. Eika siina viela kaikki, opaskyltit on taalla aivan erinomaisia. On helppo loytaa suora reitti kohteeseen ja myos vaihtoehtoiset maisemareitit, silla tienvarsilta loytyy niillekin omat opaskyltit. Sen lisaksi, etta paikkoihin on helppo loytaa, taalla voi myos tyydyttaa omat henkilokohtaiset virtsaustarpeet useimmiten muualla kuin pusikossa vaikka omaa kaymalaa ei mukana kantaisikaan. Oikeastaan aina loytyy ilmainen julkinen kaymala ihan mista tahansa ja lahes poikkeuksetta niista loytyy myos vessapaperia. Suihkuttelun kanssa on tosin vahan niin ja nain, mutta rannoilla on lahes aina jonkinnakoinen suihku. Henkilokohtaisen hygienian taso alkoi loppua kohti huonontua kun mentiin kauemmas biitseista, mutta eihan siina kun reissuseurueen jokainen jasen haisee kuta kuinkin yhta pahalle. Saa nahda saadaanko yhtaan takuurahoja takaisin vuokra-autosta ummehtuneen hajun takia... Summa summarum, Australiassa matkustelu on tosi helppoa, ei ihme etta taa on reissaajien lempparikohteita!
Laura ja Eero voi jatkaa omista tunnelmistaan. Mina sanon omalta osaltani, etta takana on mahtava reissu, mutta ihana on myos olla takaisin Perthissa joka alkaa jo tuntua kodilta. Alkaa tuntua kovin haikealta, etta taalla vietan enaa viikon, jonka jalkeen lennan Adelaideen. Tasta tuleekin siis nauttia taysin rinnoin, aurinko paistaa, elama on ihanaa! :)
Elina kuittaa!
