Pää ylösalaisin: lokakuuta 2011

Saavuttiin Hanoista Bangkokkiin ja syy tahan oli, etta saimme aikaisemmin reissulla hyvia uutisia. Kouluajoilta tuttu Katri otti yhteytta, etta han menee naimisiin Rabben kanssa Bangkokissa. Aikatauluumme tama kavi mainiosti :) Naytettiin heille hyvia paikkoja, mista ostaa hyvaa thai-ruokaa, tavaroita, vaatteita reissua varten yms. ja kaytiin myos drinkeilla Khao Sanin ymparistossa. Pratunam-markkinoiden keskella olevassa melkein 90 kerrosta korkeassa rakennuksessa kaytiin katsomassa Bangkokin mahtavan suurta kaupunkia ja auringonlasku. Haapaivana otin jarkkarilla haakuvia, Laura kuvas haat videolle ja oltiin myos samalla todistajia. Suomalainen pappi oli erittain mukava ja rento. Kaytiin tilaisuuden jalkeen ravintolassa syomassa hyvat sapuskat ja ehka elamani isoimmat alkupalat :D Pippalot oli mita hauskimmat! Onneksi olkoon viela kerran! :)

Katri ja Rabbe lahti sit seuraavana paivana jatkaa matkaa ja entista valmiimpana viidakkoa varten. Oli haikea jattaa hyvastit, mutta matkaa pitaa jossain vaiheessa jatkaa. Ukkosilmat oli aika kovat edellisena paivana ja heidan lahdon jalkeen tuli pari kolme rajua ukkosilmaa. Yhtena paivana Khao San Road tulvi about 15 cm ja naapurin mummon kauppaan tuli vetta sisalle nilkkoihin asti, koska kaivo meni tukkoon. Tata tosin kesti vain about 1-2 tunnin ajan ja sen jalkeen vesi oli poissa. Mutta namakin ns. tulvat Khao Sanilla ja sen ymparistossa johtui lahinna ukkoskuuroista. Bangkokin ymparistossa ja esikaupungissa tulvat ovat olleet selvasti nakyvilla ja paikallisesta mediasta nakee joka paiva tulvauutisia. Iso joki Bangkokissa on ollut todella korkealla ja virtaus on ollut kova. Vetta on yritetty padota ja ohjata niin, etta suurin vesimassa ei tulisi Bangkokiin ja tekisi isoja tuhoja. Suuri huoli on ollut myos patojen kestavyys. Tama on johtanut siihen, etta vetta on paastetty mm. maatiloille ja peltojen sadot ovat tuhoutuneet. Joitakin teita on katkaistu vesimassojen ohjaamiseksi. Eli odotettavissa on esim. riisin hinnan nousu. Myos teollisuudet ovat laittaneet ovensa kiinni pohjoisempana ja vieneet tuotteensa turvaan tulvilta. Ihmiset ovat voineet vieda autonsa turvaan lentokentalle. Aika hurjalta on tuntunut olla taalla tulvien aikaan, mutta kaytannossa tulvat eivat ole nakyneet Khao Sanin ymparistossa muuta kuin hiekkasakkeina ja muureina joidenkin kauppojen, hotellien ja pankkien edustoilla.

Tilanne on viela kuitenkin epavakaa eika voida puhua voiton puolella olemisesta. Esim. tassa tanaan kuulin GH:n omistajan kaverin kotona olevan vetta about reilu metri talon sisalla. Han kuitenkin asuu Bangkokissa. Ja joen pinta on noussut. Eli kukaan ei tunnu aina tietavan tilannetta, etta tuleeko tulva tanne vai ei. Sita on hankala ennustaa. Mutta tanaan lahdetaan bussilla Laosin Vientianeen. Siella ei tulvi. Toivotaan, etta vesisateet vihdoinkin loppuis ja Thaimaa seka moni muu maa paasis taas jaloilleen.

Ja tassa kuvia Bangkokista. Heips!

Junapoletit lentokentalta keskustaan. Juna maksaa 32 bahtia.

Kreisi vessa

Lauran otti lipat

Ruuhkaa keskustassa

Tatuointia rennosti kotona lattialla :)

Katti

Laolainen tuttu guesthouselta naytti leipomoa, missa han on toissa

Ja siella oli tosi kuuma. Kaasu-uuneja pohotti 5 kappaletta.

Herkullista kuumaa pannua MBK:sta

Luottasitko naihin rakennustelineisiin

Nakymia Bayoke Sky Tower

Valoshow tornin katolla

Myyntitykki

Taksissa ei sit saa...


Hyva meininki :)

Nakyma Katrin ja Rabben sviitista oli huikea

Yksjalkainen tuijottaja

Khao San Roadille ilmestyi hiekkasakkeja pikkuhiljaa

Khao Sanin viereinen katu Thanon Rambuttri

Lehman vatsa oli herkkua

Ukkosmyrsky ja kauppa tulvii nilkkoihin asti

Tulvamuuri kaupan edessa

Siisti ajoneuvo

Minilime

Kambodzan Kampotista matkustettiin suoraan rajan yli Vietnamin Saigoniin Phnom Penhin kautta. Ostettiin bussimatka yhdella bussin vaihdolla matkatoimistosta (hinta oli hyva 15 dollaria, matka-aika noin 13-15 tuntia). Matkalla ylitettiin myos Mekong-joki. Rajamuodollisuudet menivat todella mukavasti, paastiin jonojen ohitse eika tarvinnut odotella leimoja. Saatiin vaan passit takaisin valmiiks leimattuina. Kiitos tasta bussiyhtion! Huom! Suomalainen saa Vietnamiin 15 paivan leiman ilmaiseksi, jos ei viisumia halua ostaa. Viisumi pitaa ostaa ennen rajalle menoa. Rajalta sita ei saa. Suosittelen hankkimaan kuukauden viisumin. Me valittiin 15 paivan leima aikataulun takia.

Saigoniin tultua illalla hypattiin bussista pois Pham Ngu Lao -alueella ja meille tuli tarjoamaan herttainen vanha mummo Nhu guesthousee, mika oli 7 dollaria yo. Sisalsi ison sangyn, lampiman suihkun, telkkarin, pienen parvekkeen, vessan ja wlanin. Todella kiva perheen omistama pikku paikka syrjaisella kujalla. Huone oli semmoinen perushyva. Saigon vaikutti kivalta paikalta, vaikka hankala sanoa parin paivan jalkeen. Kaupunki vaikutti todella modernilta ja siistilta. Tosin myohemmin reissulla kuultiin, etta toki loytyy ne kaupungin laitamat, jossa asiat on taysin painvastoin. Pikkukadut talojen valissa ovat mukavia, mutta helposti eksyttavia. Ensimmaisena paivana takaisin guesthouselle loytaminen meinasi olla ongelma :) Saigonista loytyy kaikenlaista ruokaa Pho-keitosta taytettyyn patonkiin. Soin elamani isoimman keiton Saigonissa. Kuppi oli aivan jarkyttavan iso. Ja aina tiestysti katuruokaa kannattaa syoda. Ylamaalta tuleva kahvi ei ole kovin hyvan makuista Vietnamissa ja sita saa todella vahan kuppiin tai jaakahviin. Tai ainakaan se ei ollut mun makuun. Laura sita kylla joi, vaikka aluks ei sillekaan meinannut maistua. Todella tiukkaa settia.

Vietnamiin tultua tuli myos huomattua, et siella estetaan Blogger ja Facebook. Taman tosiaan voi kiertaa googlettamalla DNS-serverin osoitteet ja laittamalla ne manuaalisesti itse. Linkkia en viitsi suoraan tanne laittaa. Kysykaa vaikka viestilla, jos ette loyda. Toinen iso huomattu ero Kambodzan jalkeen oli nettiyhteyksien suuret nopeudet ja varsinkin se, etta ne toimii. Kambodzassa ne ei aina toimineet tai jos toimivat niin todella hitaaaaaasti. Puhun nyt historiallisen hitaista moodemiajoista :)

Yhtena paivana ostettiin muutaman matkatoimiston hintakilpailutuksen jalkeen open-tour bussilippu 33 dollaria per naama (Lonely Planetin mukaan niita saa 25-40 dollarilla). Homma toimii niin, etta valitaan viimeinen etappi eli meidan tapauksessa se oli Hanoi. Sit valille voi valita niin monta kaupunkia kuin haluaa ja mita reitilla on. Bussit kulkee yleensa rannikkoa pitkin ja pari kohdetta on vahan enemman sisamaassa. Hinta maaraytyy kohteiden maaran mukaan. Meidan valinta oli Saigon-Muine-Nha Trang-Hoi An-Hue-Hanoi. Voit pysahtya kohteeseen niin kauaks aikaa kuin haluat ja varata paivaa ennen seuraavan bussin. Bussit yleensa noutavat hotellilta tai guesthouselta. Meidan bussit olivat nukkumapaikkabusseja olipa paiva tai yo. Paljon mukavampi tapa matkustaa kuin istualtaan. Bussien laatu tosin vaihtelee ja eri firmoilla on erilaiset kaytannot. Esim. meidan busseissa oli usein vessa ns. rikki vaikkei se ollutkaan. Eli homma riippui taysin kuskista. Pysahdykset kaytettiin siis tehokkaasti hyodyksi, ettei tarvinnut ottaa mallia ensimmaisen bussimatkan paikallisesta, joka kusi takaoven rappuun pariin otteeseen :D Onneks naita tapauksia ei tullut lisaa reissun aikana.

Muinessa ei oltu kuin yksi paiva. Sielta loydettiin omatoimisesti halpa guesthouse. Muine ei hirveasti savayttanyt. Aika kovasti tuli mieleen jokin tayteen rakennettu pakettilomakohde. Biitsi siella oli, mutta paljon alempana rakennetuista hotelleista ja lisaksi isot aallot estivat biitsille menon. Eli yksi paiva tassa kohteessa on tarpeeksi. Nakemisen arvoinen juttu taalla on isot hiekkadyynit, keltainen ja valkoinen. Valkoinen on isompi ja nayttavampi. Skootterilla voi homman kayda tekemassa napparasti tai jos ei luota ajokykyihin Vietnamissa niin sit vuokrata skootteritaksin. Bussimatkalla nahtiin myos viinirypalefarmeja eli taalta saa paikallista puna- tai valkoviinia nimelta Dalat. Ei kovin erikoista viinia, mutta halpaa ja paikallista.

Nha Trang oli sit hyva valinta, jos etsii hyvaa paikallista ruokaa, biitsia ja kaupunkia. Paikka on siis oiva valinta reppumatkaajalle kuin perhelomalaisille. Iso biitsi keltaisella hiekalla, valissa puistokaistale ja tie ja sitten majoituspaikat ja kaupunkia. Otettiin hotelli lahelta rantaa ja ajateltiin vahan luksustella. Tosin halvalla paastiin tassakin paikassa nimelta Pho Bien, jossa yo oli muistaakseen 10-12 dollaria. Saatiin huone 3. kerroksesta, merinakoalalla, ilmastointi, jaakaappi, kuuma suihku, amme, telkkari, vessa, iso parveke, kaks isoo sankyy, ilmainen wlan ja lisaksi hotellissa on hissi. Huone oli todella siisti. Eli tassa mestassa luksusteltiin muutama paiva.

Viimeisena paivana mentiin maistamaan ravintolaan betel-lehteen kaarittyja lihaisia rullia. Todella hyvia! Sit siina oltiin lahdossa ja tervehdittiin naapuripoydan paikallisia. Ne sit halus meidat seuraansa ja tarjos kaljaa ja venalaista savun makuista kuivajuustoa. Aijai kun maistui hyvalta tama yhdistelma! :) Jatkat olivat pelanneet tennisturnaukset loppuun ja olivat juhlimassa sita. Ravintolan omistaja istui myos poydassa. Tunnelma oli todella pirtea ja hauska. Lopuksi meille viela selvisi, etta ne miehet olivat oikeilta ammateiltaan poliiseja. Heh heh. Meinas vahan nousta pala kurkkuun, kun me tiedettiin, et paikalliset poliisit on nimenomaan korruption mestareita :D Ei siina mitaan. Ei annettu sen vaikuttaa fiilikseen :) Olisivat viela pyytaneet meita karaokee laulamaan seuraavaan paikkaan, mutta meidan piti lahtee jo bussiin. Olis kylla ollut mukava lahtee niiden kanssa. Mukavia tyyppeja olivat!

Hoi An oli talta rannikkoalueelta aivan paras paikka. Todella tunnelmallinen vanha jokikaupunki seka toisella puolella citya on biitsi. Paljon kulttuuria on havaittavissa kavellessa pitkin pikkukatuja. Pyoralla liikkuminen on hyva tapa tutkia paikkoja. Illalla kannattaa kayda kavelemassa joen rannalla. Paikallisia erikoisuuksia ovat mm. Cao Lau ja ympari Vietnamia saatava Bia Hoi eli fresh beer (3000 dongia tuoppi eli 0,1 euroa). Cao Lauta suosittelen maistamaan, koska se on todella hyvaa ja sita saa vaan Hoi Annista.

Me otettiin hotelli keskustan ulkopuolelta, koska saatiin sinne ilmainen minibussikyyti bussiasemalta. Isot bussit eivat saa ajaa keskustaan ja tama kannattaa ottaa huomioon, kun lahtee pois. Joko sopii bussiyhtion kanssa, etta menee suoraan hotellilta (ilmasella) minibussilla bussiasemalle tai sit maksaa taksin ensin yhtion pisteeseen ja sitten bussiasemalle. Hotelli Grassland oli tosi siisti, tunnelmallinen ja halpa (10 USD per yo, tuuletin, jaakaappi, uima-allas, telkku, kaks sankyy, hyttysverkot, kuuma suihku, iso parveke, ilmainen kyyti keskustaan, ilmaiset polkupyorat, ilmainen wlan). Kannattaa valita huone ylemmista kerroksista.

Huessa kaytiin vain pysahtymassa 5 tuntia, koska tiedettiin ison taifuunin tulevan merelta rannikolle. Mahdollisia tulvia oli siis tiedossa, joten ei otettu riskeja. Muuten oltaisiin kai jaaty paivaksi kiertelee paikkoja.

Seuraavana aamuna tultiinkin Hanoihin, jossa oli viileaa, tuulista ja sateista. Takki oli hyva pitaa paalla ja sateenvarjo mukana. Farkutkin olis ollut hyvat, mutta en omistanu siina vaiheessa semmoisia, joten piti parjata shortseilla :D Lampotila oli siina 20 asteessa maksimissaan. Aurinkoinen saa muuttais tilanteen taysin. Hanoissa mentiin vanhalle alueelle ja valittiin ensin yksi halpa majapaikka, jossa oltiin yksi yo ja seuraavana paivana vaihdettiin hotelliin paremmalla sijainnilla. Hanoi on nimenomaan tunnettu parhaista Pho-keitoista, joten niita siella maisteltiin eri paivina eri paikoista. Variaatioita ja paikkoja on alyttoman paljon. Joissakin paikoissa liha oikein sulaa suuhun ja maut ovat taivaallisia. Hanoista siis loytyy kaikenlaista ruokaa. Puoliks kehittyneita ankan muniakin tuli syotya pitkan tauon jalkeen. Joka puolella Aasiaahan niita saa. Viimeks tuli maisteltua Thaimaassa ja ne olivat parempia, koska olivat tikuissa grillattuna ja chililla maistettuja. Siina oli kokemukset Vietnamista. Loppukevennyksena kuvia.